Solidaarisuus on välittämistä
Tehy kuuluu Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskukseen eli SASK:iin. Ammattiosastot voivat olla SASK:n kannatusjäseniä kuten myös yksityiset henkilöt. SASK toimii kehittyvien maiden työntekijöiden hyväksi kouluttamalla heitä paikalliseen edunvalvontaan. Hankkeita on käynnissä Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Tavoitteena on Decent Work eli kunnon työ. Kunnon työ tarkoittaa työoloja joissa työntekijät eivät sairastu ja palkkaa, jolla voi elää.
Kysytkö, mitä se meille kuuluu minkälaisissa oloissa ja millä palkalla filippiiniläinen merimies kuljettaa tavaroita halvan tuotannon Aasiasta rikkaille eurooppalaisille? Eikö ole meidän etumme, että saamme halpoja vaatteita (myös työvaatteita) kun niitä ompelevat ihmiset saavat maksimissaan 60 euron kuukausipalkkaa? Tai jos kiinalaisen yrityksen filippiiniläisten naistyöntekijöiden tuntipalkka on 30 senttiä - mitä se meille kuuluu? Mitä siitä vaikka tehdas lopetetaan ja siirretään toiseen paikkaan kun työntekijät pyytävät lisää palkkaa?
Solidaarisuus on sellainen sana, jota suomalaiset eivät enää uskalla käyttää. Tuntuu, että leimaantuu tulipunaiseksi, jos uskaltaa lausua SASK:n koko nimen. Minä miellän solidaarisuuden ymmärrykseksi, myönteiseksi suhtautumiseksi ja vastuuntunnoksi, kansainvälisyydeksi. Ihmisten perustarpeet ovat samanlaiset siellä köyhässä Aasiassa kuin täällä rikkaassa Euroopassakin. Miksi emme olisi ihmisiä ihmisille ja tekisi jotain sellaista, joka edistää solidaarisuutta?
Olin SASK:n kunnon työn lähettiläs koulutuksessa ja opintomatkalla Filippiineille vuonna 2014 (ks. blogi Matkaileva mummu). Sillä matkalla näin, miten paljon solidaarisuus merkitsee ihmisille, jotka ovat hengenvaarassa perustaessaan ammattiliittoja. Aloin ymmärtää mitä globaalisuus tarkoittaa oikeasti. Viemällä työt halpatuotantomaihin vähennämme omia työpaikkojamme, kuten vaateteollisuudessa on käynyt. Hintalappu ostamillemme farkuille on moninkertainen oikeasti verrattuna siihen mitä niistä maksamme. Hintaan sisältyy lapsuuden menetystä, pitkiä työpäiviä, alistamista, pientä palkkaa, menetettyjä työpaikkoja Suomessa ja hukattuja lahjakkuuksia. Montakohan keksintöä on jäänyt keksimättä, kun älykkäät ja lahjakkaat lapset raatavat töissä sen sijaan että saisivat käydä koulua.
Jatkan SASK:n kannatusjäsenenä (40 €/vuosi), oma ammattiosastoni on kannatusjäsen (50 snt/jäsen) enkä pelkää kertoa kansainvälisestä solidaarisuustyöstä. SASK:n jäsenenä on laaja kirjo ammattiliittoja kaikista keskusjärjestöistä, myös Akavasta. Voit olla poliittisesti mitä vain, eikä se estä sinua olemasta solidaarinen. Tukemalla omalta pieneltä osaltamme vaativaa kansainvälistä työtä rakennamme pala palalta maailmaa, josta ei löydy enää kolkkaa mihin siirtää tehdas, jossa maksetaan alle minimitoimeentuloon riittävää palkkaa.
Kysytkö, mitä se meille kuuluu minkälaisissa oloissa ja millä palkalla filippiiniläinen merimies kuljettaa tavaroita halvan tuotannon Aasiasta rikkaille eurooppalaisille? Eikö ole meidän etumme, että saamme halpoja vaatteita (myös työvaatteita) kun niitä ompelevat ihmiset saavat maksimissaan 60 euron kuukausipalkkaa? Tai jos kiinalaisen yrityksen filippiiniläisten naistyöntekijöiden tuntipalkka on 30 senttiä - mitä se meille kuuluu? Mitä siitä vaikka tehdas lopetetaan ja siirretään toiseen paikkaan kun työntekijät pyytävät lisää palkkaa?
Solidaarisuus on sellainen sana, jota suomalaiset eivät enää uskalla käyttää. Tuntuu, että leimaantuu tulipunaiseksi, jos uskaltaa lausua SASK:n koko nimen. Minä miellän solidaarisuuden ymmärrykseksi, myönteiseksi suhtautumiseksi ja vastuuntunnoksi, kansainvälisyydeksi. Ihmisten perustarpeet ovat samanlaiset siellä köyhässä Aasiassa kuin täällä rikkaassa Euroopassakin. Miksi emme olisi ihmisiä ihmisille ja tekisi jotain sellaista, joka edistää solidaarisuutta?
Olin SASK:n kunnon työn lähettiläs koulutuksessa ja opintomatkalla Filippiineille vuonna 2014 (ks. blogi Matkaileva mummu). Sillä matkalla näin, miten paljon solidaarisuus merkitsee ihmisille, jotka ovat hengenvaarassa perustaessaan ammattiliittoja. Aloin ymmärtää mitä globaalisuus tarkoittaa oikeasti. Viemällä työt halpatuotantomaihin vähennämme omia työpaikkojamme, kuten vaateteollisuudessa on käynyt. Hintalappu ostamillemme farkuille on moninkertainen oikeasti verrattuna siihen mitä niistä maksamme. Hintaan sisältyy lapsuuden menetystä, pitkiä työpäiviä, alistamista, pientä palkkaa, menetettyjä työpaikkoja Suomessa ja hukattuja lahjakkuuksia. Montakohan keksintöä on jäänyt keksimättä, kun älykkäät ja lahjakkaat lapset raatavat töissä sen sijaan että saisivat käydä koulua.
Jatkan SASK:n kannatusjäsenenä (40 €/vuosi), oma ammattiosastoni on kannatusjäsen (50 snt/jäsen) enkä pelkää kertoa kansainvälisestä solidaarisuustyöstä. SASK:n jäsenenä on laaja kirjo ammattiliittoja kaikista keskusjärjestöistä, myös Akavasta. Voit olla poliittisesti mitä vain, eikä se estä sinua olemasta solidaarinen. Tukemalla omalta pieneltä osaltamme vaativaa kansainvälistä työtä rakennamme pala palalta maailmaa, josta ei löydy enää kolkkaa mihin siirtää tehdas, jossa maksetaan alle minimitoimeentuloon riittävää palkkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti