Yksityissektori valtuustossa

Palkat puhututtavat   Joskus vuosia, vuosia sitten yksityissektorilla maksettiin parempaa palkkaa kuin julkisella sektorilla. Vuodesta 2008 alkaen olen huomannut eron kasvavan toiseen suuntaan. Eli jossakin kohtaa julkinen sektori terveys- ja sosiaalipalvelualalla otti meidät kiinni ja paineli sitten ohikin. Tästä syystä näen punaista joka kerta, kun missä tahansa kannanotossa sanotaan ”julkinen sektori on jäänyt jälkeen yksityissektorin palkoista”. Pitäisi sanoa että ” muiden alojen yksityissektorin palkoista”. Kansalaisille syntyy väärä kuva siitä, että yksityinen terveys- ja sosiaaliala olisi paremmin palkattua kuin julkinen. Tilannehan on päinvastoin hyvin monessa paikassa. Otetaanpa esimerkkejä. Lähihoitaja on terveyspalvelualan työehtosopimuksessa vaativuusryhmässä (VR) 3 ja sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa G 17. Työnantajat noudattavat enimmäkseen työehtosopimuksen alarajoja, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Muualla kuin pääkaupunkiseudulla VR 3 on 1.9

Mistä palkkaerot johtuvat?   Terveyspalvelualan työehtosopimusta pitkään neuvotellut Superliiton juristi kertoi, että 10 vuotta sitten tp-tes oli ”alan lippulaiva”. Työnantajaliiton edustaja piti kunnia-asiana sitä, että palkat ja ehdot ovat yksityisellä terveyspalvelualalla maan parhaat. Sillä taattiin se, että parhaat osaajat hakeutuvat yksityisille työnantajille. Menestyksen ajateltiin tulevan osaamisesta ja laadusta. Aika on vaihtunut, samoin toimijat ja niin on käynyt myös tavoitteille. Tavoite on nykyisin toteuttaa osakeyhtiölain henkeä eli tuottaa voittoa omistajille. Vaikka ala on erilainen kuin vaikka rakennus- tai teollisuusalalla, laki on tietenkin sama ja sen periaatteet näyttävät menevän kaiken muun edelle. Yksityisellä sektorilla työntekijät ovat aina ajatelleet, että osaaminen on se mitä myydään. Sitä on arvostettu ja pidetty hyvin yllä sekä työntekijöiden omalla että työnantajan rahalla. Palkka on perinteisesti ollut riittävä eikä monikaan ollut minkään lii

Miksi päätöksenteko on tuskaista? Siihen on useita syitä, mutta eniten etenkin aloittavaa valtuutettua hämmentää ja tuskastuttaa ryhmäkuri. Henkilövalinnoissa ääni annetaan ryhmän päättämälle henkilölle. Etenkin puheenjohtajavaalissa asia vaivaa monia. On jopa ehdotettu, että puheenjohtajavaali olisi erillään valtuustovaalista. Yhdistyslaki ei kuitenkaan salli suoraa jäsenäänestystä puheenjohtajavaalissa.  Ryhmät tietysti keskustelevat henkilöistä ja valitsevat sitten pohdintojen jälkeen yhteisen ehdokkaan. Silti tuntee itsensä tyhmäksi, kun menee äänestyskoppiin nimilappu nyrkissä vaikkapa valtuuston puheenjohtajasta äänestettäessä. Toinen päätöksenteon tuskaa lisäävä seikka on asioiden valmistelu. Tämä on ristiriitaista sen vuoksi, että valmistelua tarvitaan ja tietysti päätösehdotuksia. Ristiriitaa aiheuttaa tunne, että päätöksentekovaiheessa ei ole aitoa vaihtoehtoa. Tästä karmein esimerkki on kiky-sopimus. Hallituksella oli takataskussaan valmis lakipaketti: lyhennetään lomao

Minulle selostettiin vuosia sitten, kuinka Tehyn valtuustoon voi päästä. Pitää ensin valita ryhmä, johon liittyä. Ryhmä kannattaa valita siten, että se on mahdollisimman iso. Vaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa, joten mitä suurempi ryhmä, sen suurempi suhdeluku ja varmempi valinta. Ryhmät ovat poliittisesti värittyneitä ja minähän säikähdin saman tien. En halunnut minkäänlaista poliittista leimaa otsaani, halusin olla pelkästään jäsenten edunvalvoja. Meni vuosia, ennen kuin sain herätyksen: jos ei kukaan ala, ei yksityissektorin ääntä saada kuuluviin Tehyn valtuustossa sen hetkistä tilannetta yhtään voimakkaammin. Se herätys tuli suoraan jäseniltä; miksi meitä yksityisen sektorin edustajia on niin vähän Tehyn valtuustossa? Tehyn jäsenistä suurin osa on töissä julkisella sektorilla. Meitä yksityisen puolen puurtajia on hieman vajaat 25 000 tällä hetkellä mutta lukumäärä kasvaa koko ajan. Aina kuulee kommentointia, kuinka julkisen sektorin edunvalvonta on huippua, mutta