Palkkaerojen syitä

Mistä palkkaerot johtuvat?

 

Terveyspalvelualan työehtosopimusta pitkään neuvotellut Superliiton juristi kertoi, että 10 vuotta sitten tp-tes oli ”alan lippulaiva”. Työnantajaliiton edustaja piti kunnia-asiana sitä, että palkat ja ehdot ovat yksityisellä terveyspalvelualalla maan parhaat. Sillä taattiin se, että parhaat osaajat hakeutuvat yksityisille työnantajille. Menestyksen ajateltiin tulevan osaamisesta ja laadusta. Aika on vaihtunut, samoin toimijat ja niin on käynyt myös tavoitteille. Tavoite on nykyisin toteuttaa osakeyhtiölain henkeä eli tuottaa voittoa omistajille. Vaikka ala on erilainen kuin vaikka rakennus- tai teollisuusalalla, laki on tietenkin sama ja sen periaatteet näyttävät menevän kaiken muun edelle.

Yksityisellä sektorilla työntekijät ovat aina ajatelleet, että osaaminen on se mitä myydään. Sitä on arvostettu ja pidetty hyvin yllä sekä työntekijöiden omalla että työnantajan rahalla. Palkka on perinteisesti ollut riittävä eikä monikaan ollut minkään liiton jäsen. Sille ei ollut tarvetta yksinkertaisesti niin kipeästi kuin nykyisin. Järjestäytyminen on kasvanut samaa tahtia kuin työolot ovat heikentyneet. Palkkakehitys jäi junnaamaan laman alkaessa vuonna 2008 ja nyt 2018 alussa työntekijäpuoli on tietoinen siitä, että palkka on pienempi yksityisellä puolella kuin julkisella. Tiedon kulkua ei voi estää. Kun meille tuli sairaalasta leikkaussalisairaanhoitaja töihin, hänen palkkansa putosi yli 200 €. Syy, miksi hän kuitenkin tuli, oli se että työmatka lyheni 90 km yhteen suuntaan.

Järjestäytymisaste on julkisella puolella ollut koko ajan korkea. Nykyisin se hipoo 90 %:a. Järjestäytyminen on poikinut hyvän edunvalvonnan. Julkisella puolella on päätoimisia luottamusmiehiä, päätoimisia varapääluottamusmiehiä ja alueellisia luottamusmiehiä toiminnoittain. Hyvä edunvalvonta ja resurssit ovat mahdollistaneet neuvottelemisen ja palkkoja on saatu nostettua joukkovoimalla. Myös muita työehtoja on julkisella puolella paljon enemmän ja parempia kuin yksityisellä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa vuoronvaihdosta saatavat korvaukset ja hälytysrahan suuruus.

Yksityisen sosiaalipalvelualan tilanne on Suomen huonoin tällä alalla. Luulen sen johtuvan siitä, että palveluiden ostajat eli kunnat ja kuntayhtymät, kilpailuttavat hankintalain pakottamina säännöllisesti ja tärkein kilpailuvaltti on hinta. Hintaa hilataan alas tietysti pudottamalla työntekijäkulut niin alas kuin ne voi pudottaa. Myös mitoituksissa tingitään ja jopa haamuhoitajien nimiä on työvuorolistoilla. Sen katson olevan petos. Sosiaalipalvelualalla järjestäytyminen on ollut heikointa ja edunvalvonta vain paikoin hyvin hoidettua. Valopilkku pienipalkkaisille vanhusten, lasten ja vammaisten hoitajille on TSN:n osaava juristijoukko. Ymmärtääkseni myös työntekijäpuoli on muutaman viime vuoden aikana ymmärtänyt, että olot eivät parane ilman järjestäytymistä. Joukkovoima on ainoa tapa saada yksityinen terveys- ja sosiaalipalveluala nousemaan julkisen alan tasolle. Perustelut sille, miksi samaa työtä tehdään eri hinnalla sektorista riippuen, eivät enää kelpaa.