Yksityissektorin näkymättömyys - syiden pohdintaa

Jäsenet ja aktiivitoimijat yksityisellä sektorilla huokaavat varsin usein: miksi meitä ei näy missään? Meitä on tällä hetkellä reilut 25 000 kun koko jäsenmäärä huitelee 160 000 jäsenen tienoilla. Olen puhunut asiasta viestintäjohtajan, puheenjohtajan ja järjestöasiantuntijoiden kanssa. Vaikuttaa siltä, että median kynnystä ei ylitetä, koska mediaa ei kiinnosta näin pienen joukon asiat. Toisaalta pieni ahtaajien ammattikunta on mediassa tuon tuostakin raflaavien ulostulojensa vuoksi. Yhtä radikaaleja tekoja tuskin tullaan yksityissektorin tehyläisiltä näkemään ikinä.
Mietittyäni pitkään tätä näkyvyysasiaa olen päätynyt siihen, että meidän pitää ihan itse huolehtia näkyvyydestämme. Käytetään Tehy-paitoja ja merkkejä töissä, annetaan tehyläisyyden näkyä työpaikoilla. Puhutaan ääneen Tehyn tilaisuuksista, jutuista Tehy-lehdessä ja jätetään lehti näkyville kahvihuoneeseen. Ollaan rohkeasti tehyläisiä joka paikassa. Reppu voi olla punainen marikuvioitu ja herättää huomiota vaikka reissussa. Kuulin Dubrovnikissa kirkkaan äänen muutama vuosi sitten: "Äiti kato, Tehy-reppu!"
 Julkisella sektorilla on lähes automaatio kuulua Tehyyn (tai johonkin muuhun liittoon), yksityisellä sektorilla järjestäytyminen on satunnaisempaa ja riippuu siitä, ottaako kukaan työkaveri asiaa puheeksi. Julkisen sektorin työpaikoilla Tehy näkyy kahvihuoneiden ilmoitustauluilla ja ihmisten työpuvun rinnuksissa. Näkyykö meillä yksityissektorin työpaikoilla? Lisäisikö näkyvyyttä sittenki parhaiten meidän tehyläisten oma toiminta? Jos emme odottaisikaan median armollista huomiota... Kirjoittaisimme mielipidekirjoituksia omalla nimellä tehyläisyyttä korostaen, ottaisimme kantaa somessa ja antaisimme tehyläisyyden näkyä työpaikoillamme olisimmeko näkyvämpiä myös suurelle yleisölle?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palkat yksityisellä sektorilla versus julkinen sektori

Edunvalvonta ja jaksaminen

Palkkaerojen syitä