Paikallinen sopiminen
Paikallista sopimista halutaan Suomessa lisätä, mutta mitä se tarkoittaa terveyspalvelualalla? Osallistuin Tehyn järjestämään koulutukseen, koska vain kouluttautumalla osaa ottaa kaiken asiaan liittyvän huomioon.
Aluksi työnantajan edustaja (ison konsernin henkilöstöpäällikkö) toi työnantajan näkökulmaa koulutukseen. Hän suositteli kirjaa Mauri Saarinen: Työsuhdeasioiden käsikirja 1. Täytynee etsiä Oulun kirjastoista ko. teos. Paikallinen sopiminen tarkoittaa Terveyspalvelualan työehtosopimuksen mukaisesta oikeudesta sopia toisin. Nyt voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan voidaan sopia työvuorojen pituudesta ja niiden muuttamisesta, varallaolokorvauksista ja hälytysrahasta, vuoronvaihtokorvauksista sekä lauantai- ja aattolisistä. Eli varsin monesta asiasta voidaan sopia paikallisesti toisin kuin mitä työehtosopimuksessa on sovittu.
Työnantajan näkökulmasta paikallisessa sopimisessa pitää molempien osapuolten saada jotain hyvää. On otettava huomioon tuotannon ja toiminnan tehokkuus sekä sopimuksen järkevyys työntekijän kannalta. Työelämä ja yhteiskunta muuttuvat kovaa vauhtia ja muutos vaatii joustoa työpaikkatasolla. Paikallista sopimista halutaan tehdä luottamusmiesten kanssa. Luottamusmies ei edusta itseään tai liittoaan, vaan työntekijöitä tehdessään paikallista sopimusta. Tästä syystä luottamusmiehen on selvitettävä henkilöstön kanta sovittavaan asiaan. Työnantajan tehtävä on luoda edellytykset, että luottamusmies voi edistää neuvottelu- ja yhteistoimintaa sekä kehittää sitä. Työnantajan edustajan mukaan paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta eikä kyseessä voi olla työsuhteen ehtojen heikennys.
Yksityisellä terveyspalvelualalla on muutama suuri konserni ja niissä muutama pääluottamusmies. Lisäksi kaikissa konserneissa on jonkinlainen alueellisten/paikallisten luottamusmiesten verkosto. Alalla on myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joissa kaikissa ei ole luottamusmiestä lainkaan. Niissä työntekijöiden pitää itse tehdä paikalliset sopimukset, jos niitä haluavat tehdä. Henkilöstön näkökulmasta luottamus sopijaosapuoliin korostuu. Henkilöstön pitää olla varma, ettei kukaan mene sopimaan henkilöstölle epäedullisesti mistään asiasta. Ammattiliittojen ehdottama tapa toimia on kaksiportainen: pääluottamusmies tai luottamusmies voi tehdä ns. raamisopimuksen ja kukin työntekijä harkitsee omalta kohdaltaan, allekirjoittaako sopimuksen. Tämä tapa turvaa luottamuksen, sillä isoissa konserneissa on monenlaisia yksiköitä. Toiminnot ovat myös hyvin erilaisia; ns. virka-aikaan toimivista pienistä työterveysyksiköistä ympäri vuorokauden avoinna oleviin lääkärikeskus-sairaaloihin. Joustavuuden tarpeet ovat hyvin erilaiset ja paikallisen sopimisen aiheet myös.
Koulutuksessa käytiin läpi muutamia esimerkkejä onnistuneista paikallisista sopimuksista terveyspalvelualalla. Parhaiten jäi mieleen tietysti erään sairaanhoitopiirin hälytysrahat. KVTES:ssa hälytysraha on hieman päälle 7 euroa, mutta pääluottamusmies on tehnyt paikallisen sopimuksen, jossa alin hälytysraha on arkisin yli 60 € ja viikonloppuisin 136 €. Edut: työnantaja saa varmasti jonkun työvuoroon äkillisesti sairastuneen työntekijän tilalle ja työntekijä saa korvauksen menettämästään vapaa-ajasta. Lisäksi tulevat tietysti ylityökorvaukset ihan normaaliin tapaan. Tämän tyylistä paikallista sopimista ei voi kuin kannattaa, jokainen. Vai mitä? Työntekijät ja heidän edustajansa kannattavat paikallista sopimista kunhan se on win-win -tyylistä eli molempia sopijapuolia hyödyttävää.
Aluksi työnantajan edustaja (ison konsernin henkilöstöpäällikkö) toi työnantajan näkökulmaa koulutukseen. Hän suositteli kirjaa Mauri Saarinen: Työsuhdeasioiden käsikirja 1. Täytynee etsiä Oulun kirjastoista ko. teos. Paikallinen sopiminen tarkoittaa Terveyspalvelualan työehtosopimuksen mukaisesta oikeudesta sopia toisin. Nyt voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan voidaan sopia työvuorojen pituudesta ja niiden muuttamisesta, varallaolokorvauksista ja hälytysrahasta, vuoronvaihtokorvauksista sekä lauantai- ja aattolisistä. Eli varsin monesta asiasta voidaan sopia paikallisesti toisin kuin mitä työehtosopimuksessa on sovittu.
Työnantajan näkökulmasta paikallisessa sopimisessa pitää molempien osapuolten saada jotain hyvää. On otettava huomioon tuotannon ja toiminnan tehokkuus sekä sopimuksen järkevyys työntekijän kannalta. Työelämä ja yhteiskunta muuttuvat kovaa vauhtia ja muutos vaatii joustoa työpaikkatasolla. Paikallista sopimista halutaan tehdä luottamusmiesten kanssa. Luottamusmies ei edusta itseään tai liittoaan, vaan työntekijöitä tehdessään paikallista sopimusta. Tästä syystä luottamusmiehen on selvitettävä henkilöstön kanta sovittavaan asiaan. Työnantajan tehtävä on luoda edellytykset, että luottamusmies voi edistää neuvottelu- ja yhteistoimintaa sekä kehittää sitä. Työnantajan edustajan mukaan paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta eikä kyseessä voi olla työsuhteen ehtojen heikennys.
Yksityisellä terveyspalvelualalla on muutama suuri konserni ja niissä muutama pääluottamusmies. Lisäksi kaikissa konserneissa on jonkinlainen alueellisten/paikallisten luottamusmiesten verkosto. Alalla on myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joissa kaikissa ei ole luottamusmiestä lainkaan. Niissä työntekijöiden pitää itse tehdä paikalliset sopimukset, jos niitä haluavat tehdä. Henkilöstön näkökulmasta luottamus sopijaosapuoliin korostuu. Henkilöstön pitää olla varma, ettei kukaan mene sopimaan henkilöstölle epäedullisesti mistään asiasta. Ammattiliittojen ehdottama tapa toimia on kaksiportainen: pääluottamusmies tai luottamusmies voi tehdä ns. raamisopimuksen ja kukin työntekijä harkitsee omalta kohdaltaan, allekirjoittaako sopimuksen. Tämä tapa turvaa luottamuksen, sillä isoissa konserneissa on monenlaisia yksiköitä. Toiminnot ovat myös hyvin erilaisia; ns. virka-aikaan toimivista pienistä työterveysyksiköistä ympäri vuorokauden avoinna oleviin lääkärikeskus-sairaaloihin. Joustavuuden tarpeet ovat hyvin erilaiset ja paikallisen sopimisen aiheet myös.
Koulutuksessa käytiin läpi muutamia esimerkkejä onnistuneista paikallisista sopimuksista terveyspalvelualalla. Parhaiten jäi mieleen tietysti erään sairaanhoitopiirin hälytysrahat. KVTES:ssa hälytysraha on hieman päälle 7 euroa, mutta pääluottamusmies on tehnyt paikallisen sopimuksen, jossa alin hälytysraha on arkisin yli 60 € ja viikonloppuisin 136 €. Edut: työnantaja saa varmasti jonkun työvuoroon äkillisesti sairastuneen työntekijän tilalle ja työntekijä saa korvauksen menettämästään vapaa-ajasta. Lisäksi tulevat tietysti ylityökorvaukset ihan normaaliin tapaan. Tämän tyylistä paikallista sopimista ei voi kuin kannattaa, jokainen. Vai mitä? Työntekijät ja heidän edustajansa kannattavat paikallista sopimista kunhan se on win-win -tyylistä eli molempia sopijapuolia hyödyttävää.
Kommentit
Lähetä kommentti